Kun taksiasiakas kertoo sairastavansa syöpää, moni yllättyy, kuinka tarkasti osaan kysyä asiasta. Toiset kysyvät suoraan, mistä tiedän. Toiset jäävät miettimään.
Tiedän, koska sairastin 18-vuotiaana Hodgkinin taudin, imusolmukesyövän.
Se alkoi yskällä
Ensin tuli kuiva yskä ja hengenahdistus. Hengittäminen tuntui raskaalta. Sitten imusolmukkeet alkoivat turvota. Siksi menimme äitini kanssa lopulta lääkäriin.
Terveyskeskuksessa otettiin verikokeet, ja CRP oli yli 300. Keuhkojen röntgenkuvassa toinen keuhkopussi oli täynnä nestettä.
Neljä päivää osastolla
Olin osastolla neljä päivää, ja joka päivä otettiin verikokeita. Toisena päivänä kaulalta leikattiin imusolmuke koepalaksi, ja keuhkopussista tyhjennettiin nestettä syömäpuikon pituisella neulalla. Neste oli persikan väristä.
Maanantai vaihtui torstaiksi, ja pääsin kotiin. Seuraavan viikon keskiviikkona minut pyydettiin takaisin. Silloin minulle kerrottiin, että sairastan imusolmukesyöpää.
Elin kuplassa
Miten 18-vuotias osaa käsitellä syöpää?
Ei mitenkään.
Se aika tuli elettyä kuplassa. Opinnot keskeytyivät, ja tuli pakollinen välivuosi.
Isä alkoi opettamaan minua ajamaan autoa. Menimme ensimmäistä kertaa harjoittelemaan jäätyneen meren päälle täällä Vaasassa. Ja koomisesti nyt ajan myös taksia työkseni.
Mikä auttoi jaksamaan
Isä. Hän jäi puolieläkkeelle, kun sairastuin, ja vei minut hoitoihin joka toinen viikko.
Luonto. Kävin paljon kävelyllä.
Kissa, joka minulle hankittiin sairauden jälkeen.
Ja yksi numero: kuinka monta kemoterapiaa oli vielä jäljellä ennen terveen papereita.
Mitä siitä jäi
Ymmärrys, jota ei tarvitse aina tuoda esille.
Arvet, jotka hoidot jättivät ympäri kehoa.
Vaikka muistan syöpätaistelun kuin eilisen, en kuitenkaan katso elämää syöpäsairauden linssien läpi. Sillä siitä jäi paljon hyvääkin, kuten oman terveyden ja pienten, yksinkertaisten asioiden arvostaminen.
Elämässäni on tapahtunut paljon sen jälkeen. Ja sairaudesta huolimatta olen saanut kaksi tervettä lasta.
Takaisin takapenkille
Kun asiakas kertoo taksissa syövästään, en usein kerro omastani. Osaan kysyä oikeat kysymykset. Ja lähestulkoon aina riittää, että toinen huomaa, että tämä ihminen ymmärtää ja jaksaa kuunnella.