Kun kerron, että ajan taksia ja teen verkkosivuja, moni sanoo: ”Ahaa, sivubisnes.” Tai: ”Olet kyllä kova hustlaaja.”
Ei kumpikaan.
Teen kahta työtä, eikä kumpikaan ole sivutyö. Ne ovat kaksi tasavertaista tapaa tehdä töitä ja ansaita elanto täällä Vaasassa.
Kaksi työtä, kaksi rytmiä
Verkkosivutyö on epätasaista. Välillä on monta projektia yhtä aikaa, välillä on ihan hiljaista. Taksissa jokainen vuoro tuo jotain. Ei aina paljon, mutta jotain.
Arki kotona
Kotona on nyt vauva ja 10-vuotias, ja minä olen toistaiseksi kotona. Avopuoliso tekee arkisin muita töitä ja ajaa taksia aina silloin tällöin. Hänelle taksi on sivutyö, minulle ei. Vuorot sovitaan keskenään, eivätkä ne aina mene yhteen. Silloin joku on väsynyt. Usein minä.
En kirjoita tätä valittaakseni. Somessa näkyy usein se osa yrittäjyydestä, joka sujuu, ja se on ihan ymmärrettävää. Haluan kuitenkin näyttää myös toisen puolen: kaksi työtä, kaksi lasta ja kalenterin, joka ei ole koskaan ihan valmis.
Mitä kahdesta työstä saa?
- Varmuutta. Kun verkkosivupuolella on hiljaista, minun ei tarvitse ottaa jokaista projektia hinnalla millä hyvänsä.
- Ihmisiä. Taksissa tapaan viikossa enemmän ihmisiä kuin moni toimistolla kuukaudessa.
- Tulevia asiakkaita. Toivon, että moni verkkosivuasiakas istuu ensin takapenkillä. Kyydissä ehtii jutella siitä, mitä yrityksessä oikeasti tapahtuu.
Mitä se maksaa?
Unta. Vapaapäiviä. Joskus kärsivällisyyttä. Ja sen, ettei kumpikaan työ saa koskaan sataa prosenttia minusta.
Miksi tämä ei ole hustlea
Hustle-sanassa on ajatus, että kiire on itsessään hienoa. Minulle tämä ei ole elämäntapa, jolla haluan kehuskella. Tämä on ratkaisu, joka toimii nyt. Ehkä joskus tilanne muuttuu. Ehkä ei.